*

aaltoterho

Raha ratkaisee

Pari viikkoa sitten Spotifyssa julkaistiin Profeettojen uusin single, Pipefest. Kappale oli riisuttu parivaljakolle tyypillisestä uhosta. Biisin taustat olivat valittelevat ja surumieliset, lyriikoissa muistettiin tauolle jäänyttä Pipefest-räppifestaria. Nostalgialle on sijaa. Paippi oli hieno festari. Se oli samaa mudassa pyörimistä kuin kaikki muutkin festarit, mutta räppidiggareille aikanaan ainoa, missä soitettiin pelkästään sitä omaa musaa.

Miksi Profeetat halusivat julkaista tällaisen nostalgisen veisun? Cheek ja Ela eivät varsinaisesti ole tulleet tunnetuiksi tarpeestaan haikailla menneitä. Pikemminkin Profeettojen juju on ollut markkinoida Cheekin ja Elastisen brändejä profeetallisina. Molemmat olivat kolunneet omat soolouransa siihen pisteeseen, että yhteisprojekti oli vain järkevä. Keikkayleisöt ja radiosoitto saadaan maksimoitua vain pitämällä itsestään tarpeeksi mölyä. Myös heittaajia on helpompi arvostella selkä vasten selkää. Mitään ei ole tehty, ellei siitä ole ollut imagollista = kaupallista hyötyä. Vai onko joku eri mieltä?

Profeettojen suurin imagollinen haaste on ollut jatkuva luottamuspula omilta. Levyt kyllä myyvät, mutta kukaan räppidiggari ei niitä kuuntele. Syy on yksinkertainen: räppi on perinteisesti ollut vasemmistolaista, myös Suomessa. Tilanne on varmasti painanut sekä Cheekiä, mutta erityisesti Elaa. Fintelligensin kaaren alkupää oli kuitenkin vasemmalla. Se oli aikaa ennen yogurttimainoksia ja Vain elämää:tä. Ei siis ihme, että Profeetat halusivat tehdä asialle jotakin. 

Tähän maisemaan asettuu suomiräpin historian suurin takinkääntö. Paleface riimittelee muina miehinä Profeettojen mukana. Siis Paleface, joka on tienannut leipänsä protestilaulajana ja vähemmistöjen puolestapuhujana. Suuren summan rahaa on täytynyt vaihtaa omistajaa.

Voi kuvitella, miten profeetallinen näky on edennyt: yhteisbiisi näkyvän vasemmistoräppärin kanssa tuo takaisin kaivattua uskottavuutta omien silmissä. Biisi ei saa olla liian räikeä, muuten siitä tulee vain korni. Palefacen brändiä ei voi kääntää tuosta noin vain. Menneiden muistelu voisi kuitenkin toimia. Pipefest valikoitui biisin aiheeksi tuskin siksi, että menneillä olisi yhtään mitään väliä vaan siksi, että aihe on turvallinen. Kumpikaan osapuoli, ei Profeetat eikä Paleface, menettäisi kasvojaan muistelemalla menneitä.

Ongelma on kuitenkin siinä, että uskottavuutta ei voi ostaa rahalla. Ehkä Profeetat ajattelivat, että illuusion yhdestä räppiperheestä voi rakentaa asemoimalla Pale Profeettojen väliin ja laittamalla kuva instaan. Ehkä he ajattelivat, että illuusio vahvistuu, kun Palen räpit asemoidaan Elan ja Cheekin versejen väliin. Ehkä he ajattelivat, että räppäämällä vanhoista hyvistä ajoista, ne tulevat takaisin. Eivät ne tule. Illuusioiden mestarit tietävät, että illuusio toimii vain, jos yleisö haluaa uskoa niihin. Kiinnittämällä yleisön huomio Paleen Profeetat paljastivat itsestään vain sen minkä kaikki jo tiesivät: musiikki on bisnestä, ja Profeetat ovat bisnesmiehiä.

Yhden voiton Profeetat kuitenkin ottivat. He laskivat Palefacen markkina-arvoa. He näyttivät, että he voivat ostaa rahalla kenet haluavat. Jos kyseessä olisi ollut köyhä ja tuntematon räppäri, ei tuolla ostoksella olisi ollut mitään merkitystä. Ostamalla eturivin protestilaulajan Profeetat toimivat kuten kunnon opportunistit: jos et voi voittaa uskottavuutta itsellesi, laske sitä muilta.

Siinä he onnistuivat.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset